"Teet taas kaikkes sen eteen vaikka välillä se vaikeeks taas menee"
Lähdettiin mun vapaa viikonlopun kunniaksi Jatilaan Waren kanssa. Sovittiin Riikan kanssa valmennukset perjantai-illalle sekä lauantaille, sunnuntaina sitten ajeltaisiin takaisin Turkuun.
Ensinnäkin on pakko ylistää tätä meidän lastausta nyt! Ne, jotka meidän menoa ovat lähemmin seuranneet, tietävät ettei tuon neidin lastaaminen ole aina niin helppoa... Tai ei oikeastaan ikinä. Nyt kuitenkin ollaan reissattu vähän normaalia enemmän, ja ensimmäisiä kertoja moniin vuosiin lastaus sujuu ihan kohtuullisesti. Koppi aidan viereen, liina ylös ja poni kävelee ilman taistelua sisään! Jes! Ja huolimatta perjantain melko hiostavasta ilmasta poni ei ollut yhtään hikinen kun saavuimme perille. Ehkä tää alkaa pikku hiljaa nyt sujumaan!
Perjantaina Ware oli melko energinen kahden vapaapäivän jälkeen. Meillä oli siis kengitys keskiviikkona, ja koska kengityksessä tehtiin melko isoja muutoksia, Ware piti keskiviikkona vapaapäivän ja torstaina sitten vain käveli puolisen tuntia. Päätettiin sitten perjantaina Riikan kanssa että "otetaan energisyydestä hyöty irti" ja tehtiin vähän keskiaskellajeja. Pikaisen verkan jälkeen Riikka totesi, että poni liikkuu nyt huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten, ja päästiin nopeasti ihan hommiin.
 |
| Verkasta. |
 |
| Verkasta. |
Aloitettiin sitten tekemällä keskiraveja pitkillä sivuilla. Warelle nämä ovat melko mieluisia, joten suurempaa patistusta poni ei vaatinut. Tärkeintä oli vahtia, että Ware pysyy etuosastaan kevyenä eikä lähde painumaan liian matalalle niskalle tai muutu etupainoiseksi. Lisäksi kiinnitimme huomiota siirtymisiin, sillä niissä meille tulee vielä melko paljon rikkoja. Ware teki töitä todella hyvällä asenteella ja saimme todella hyviä pätkiä. Lisää voimaa vaan, niin nää on ihan meidän juttu!
Tehtiin myös harjoitusta, jossa ratsastimme pitkillä sivuilla keskilaukkaa, ja käänsimme "V:n" mallisesti lyhyelle sivulle, jossa tehtiin puolikas voltti, jossa oli ideana koota laukkaa reilusti. Keskilaukat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mutta siirtymisissä meillä on vielä reilusti tekemistä. Waren pitää tulla pidätteestä takaisin niin, että takaosa pysyy mukana ja etuosa kevyenä. Tähän sitten keskitytään nyt kotonakin.
Kokonaisuudessaan poni pisti kyllä parastaan. Se on uskomaton tunne, kun oma hevonen oikeasti antaa itsestään kaiken peliin. On se vaan mamman muru <3
Kaikista kuvista ISO kiitos "hovikuvaajalleni" Milja Mäkiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)