Ajattelin alunperin, että pidän blogia vaan mun ja Waren treeneistä. Nyt kuitenkin päädyin siihen, että koska tää on mun blogi, voin jakaa täällä myös niitä ajatuksia ja mielipiteitäni jotka tähän lajiin liittyy. Joten....
Tiedän, että moni on eri mieltä. Ja se on ihan jees, että jokaisella on mielipiteensä.
Tarhaaminen. Siinä on yksi aihe, jota olen miettinyt hevosenomistajuuteni aikana paljon. Yksi suosittelee tarhaamista yksin pienessä hiekkatarhassa, toinen isossa laumassa 5 hehtaarin laitumella ja kolmas sanoo, että yksi kiva kaveri metsätarhassa on paras vaihtoehto. Ware on tarhannut jokaisella edellämainitsemallani tavalla jossain kohtaa elämäänsä.
On asioita, joita en ymmärrä. Miksi hevonen, joka on laumaeläin, halutaan tarhata yksin, jos se viihtyy paremmin kavereiden kanssa? Ymmärrän yksin tarhaamisen, mikäli hevonen ei tule muiden kanssa toimeen. Ymmärrän myös sen, että säännöllisesti kilpailevat kisahevoset tarhataan yksin riskien minmoimiseksi. Mutta miksi ne paremmat harrastehevoset, joilla ehkä eksytään joskus kisoihin pari kertaa kesässä, pitää tarhata yksin? Samalla ihmetellään, kun ovat niin kovin levottomia ja ramppaavat tarhassa, tai ovat hankalia ratsastaa. Arghh.
Päästään tätä kautta seuraavaan ärtymyksenaiheeseeni. On ihan OK, jos haluat tarhata hevosen yksin mikäli se on hevosesi edun mukaista. Mutta onko OK, jos hevonen tarhataan yksin, jotta oma lompakko voi paremmin? Tarkoittaen sitä, että pelätään hysteerisesti tapaturmia, jotka sitten omistajalle maksavat. Jos olet hommannut hevosen, on syytä ajatella sitä hevosta ennen rahaa.
 |
| Ponipose viime kesältä 2014! |
Sitten on se porukka, jonka hevoset eivät voi olla ulkona, jos sataa, tulee, tulee kolme vesipisaraa, on liian kylmä, liian kuuma tai jotain muuta. En usko, että moni hevonen tykkää seistä kylmässä kaatosateessa 12 tuntia, mutta en usko myöskään monen hevosen kärsivän pienestä sadekuurosta kesällä, jos lämpömittari näyttää +15.
Ja sitten on vielä ne, joiden mielestä on ihan OK seisottaa hevosia sisällä, jotta niillä on tarpeeksi energiaa ratsastaessa/kisoissa/valmennuksissa. Tässäkin ymmärrän, että monipäiväisiä kisareissuja tekevät kilpahevoset tarvitsevat lepoa, mutta entäs se seura/aluetasolla kilpaileva poni, joka seisoo yksin tallissa, kun muut ovat pihalla tai laitumella, vain sen takia, että se hyppäisi paremmin? Ei mahdu mun ajatusmaailmaan. Kuvittelisin, että tällaisissa tilanteissa voitaisiin väsymistä vähentää oikeanlaisella treenillä sekä ruokinnalla. Tai miettiä, meneekö kisaaminen hevosen elämänlaadun edelle.
Sitten on vielä tämä kokopäivä/puolipäivä -tarhaus aihe. Tähän sanon, että vuodenaika (erityisesti Suomessa) vaikuttaa paljon. Talvella, kun valoisa aika on lyhyt, on moni hevonen halukas tulemaan sisälle jo esim. 15.00 aikaan. Kesällä nämä hevoset viihtyvät kuitenkin iltaan saakka pihalla, jos ilma on hyvä. Uskon, että sopiva tarhausaika on hevoskohtainen asia, ja selviää parhaiten kokeilemalla.
Miten mun hevonen sitten tarhaa? Se tarhaa tällä hetkellä metsätarha/laidun yhdistelmässä 11 hevosen sekalaumassa. Laumassa tarhaaminen on ehdottomasti paras vaihtoehto Warelle, sillä yksin se stressaa ja ramppaa tarhassa, ja jos kavereita on 1-2, on läheisriippuvuus paljon pahempaa, ja Ware ei jää tarhaan jos kaveri lähtee aiemmin sisälle. Suosin luonnonpohjaisia tarhoja siitä syystä, että Warea ei voi tarhata hiekkatarhassa säännöllisesti (syö hiekkaa). Jos voisin valita, tarhaisin Waren tarhassa, jossa olisi osa haketta ja osa luonnonpohjaa, noin 5 hevosen laumassa, kokopäivätarhauksella.
 |
| Onnellinen poni laitumella ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)