#12: Työharjoittelu paketissa!

Kuten osa tietääkin, opiskeluihini Mustialassa kuuluu myös työharjoittelu ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden välissä. Kun lähdin etsimään sopivaa harjoittelupaikkaa, halusin löytää paikan, johon on Turusta sopiva ajomatka, ja laadukkaat puitteet ja sopivasti asiakaskuntaa. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, joten halusin ehdottomasti vähän "isommalle" tallille.

Aloitin sitten helmikuun lopussa Ruskon Ratsastuskeskuksella hommat, joita kesti tähän päivään saakka. Tein toukokuun alkuun lähinnä viikonloppuisin iltatalleja, ja toukokuusta tähän päivään olen tehnyt sitten sekä aamua että iltaa, niin, että tänään on 750 työtuntia täynnä! Jes!

Joku kysyi että mitä olet sitten kesän aikana oppinut?

1. Mieleeni muistui, että tallityöntekijöitä arvostetaan aivan liian vähän. Työ on fyysisesti rankkaa ja heikosti palkattua, joten itse lupaan jatkossa kiittää hevostani hoitavia henkilöitä enemmän.

2. Kaikki lapset, joiden vanhemmat mahdollistavat lajin laadukkaan harrastamisen, eivät ole ylimielisiä tai lellittyjä.

3. Kun teet tallitöitä, toivot että työpäiväsi ovat poutapäiviä ja vapailla sataa. (Loimitus, märät kengät, sadevaatteet, säikkyvät hevoset.....)

4. Käytä niitä hanskoja kun talutat (vieraita) hevosia. Tai katso peiliin, kun valitat, että sormet on rakoilla.

5. Ole kiva, mutta älä liian kiva. Siitä seuraa ongelmia.

6. Alkeistuntien pito ahdistaa mua, edelleen.

7. On olemassa talleja, joissa puhalletaan yhteen hiileen normaalia enemmän.

8. Toimivat työvälineet/koneet helpottavat kummasti työntekoa. On myös tosi kiva, kun lantala pursua, vaan on kohtuullisen tyhjä.

9. Olen enemmän tiimipelaaja kun yksin tekijä. Juttuseura työn ohessa ei oo pahitteeksi.

10, Vaikka hevoset ja hevosala on "mun juttu", tallityö ei ole se, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työnäni. Edelleenkään.

Harjottelu meni loppuen lopuksi tosi nopeasti. Olen todella iloinen siitä, että tutustuin kesän aikana uusiin ihmisiin. Erityisesti tallin "nuorisoa" tulee ikävä, sillä näillä lapsilla/junnuilla on asenne kohdallaan, ja uskon, että he pääsevät vielä pitkälle tämän lajin parissa.

Nyt vietän muutaman viikon "lomaa", eli käyn tekemässä vain muutaman grillivuoron, jonka jälkeen palaan koulun penkille. Ensi viikon aikana on tulossa postausta mm. Sipestä, jonka kanssa matkamme pitkästä aikaa valmennukseen keskiviikkona.

#11: 7 vuotta yhteiseloa.

Tänään, 22.8.2015, tulee meille täyteen yhteistä taivalta 7 vuotta <3 

Vuonna 2008 halusin oman hevosen. Halusin oman, koska halusin hypätä, kilpailla ja valmentautua. Ajattelin, että oma hevonen mahdollistaa kaiken ja kehittää mua ratsastajana. On se mahdollistanutkin paljon, mutta ennen kaikkea tuosta rumasta ankanpoikasesta on tullut mun elämäni hevonen, josta en luovu ikinä. Se on mulle perheenjäsen ja niin rakas. 

Kasasin tähän postaukseen muutaman kuvan meidän ensimmäisestä vuodesta 2008-2009. Ratsastuskuvia löytyy tosi nihkeästi, koska Warehan saikkuili syksyllä 2008 jo melkoisesti. Lupaan kaivella paremmalla ajalla arkistoja, ja tehdä vielä erikseen postauksen, johon liitän enemmänkin kuvia meidän "menneisyydestä". Näihin kuviin on hyvä palata, ja muistaa, mistä on joskus lähdetty. Varsinkin nyt, kun poni on taas pitkään poissa käytöstä, ja tuntuu, että kaikki menee vaan pieleen. Nämä kuvat muistuttaa siitä, mitä ollaan yhdessä jo saavutettu.

Ensimmäisiä pusukuvia ponin kanssa. Talvi 2008 <3

Kaunis Ware :D Syksy 2008. 

Ponin kanssa Eholla 2008-2009 talvella.

Ensimmäinen talvi 2008.

Koeratsastus elokuu 2008.

Koeratsastus elokuu 2008.

Talvi 2008-2009. Mun lisäksi kyydissä veljeni :)

Irtohypytys Ehon tallilla. Talvi 2008-2009.

Muruliponi. Syksy 2008.

Warpula <3 Syksy 2008.

Meidän eka joulu :) Vuosi 2008.

#10: Ja niin se sitten kosahti.

Ennen varsinaisen postauksen aloittamista haluan sanoa kiitoksen Delilalle, joka ystävällisesti kehitteli meille vähän pirteämmän ulkoasun. <3

Oli kai se odotettavissa, ettei hyvä tuuri jatku kovin kauan.

Käytiin tiistaina Hippomedissa klinikalla. Ware meni aamulla koppiin kivasti liinalla avustaen, eikä lastaus kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa. Olin tyytyväinen, koska homma ei mennyt tappeluksi ja saatiin lähteä ajelemaan ajoissa.

Hippomedissa W käyttäytyi fiksusti, jopa hoitotoimenpiteiden ajan. Pistäminen vähän jännitti, mutta tällä kertaa sekin meni aiempia kertoja helpommin. Mun ponista taitaa tulla vanha, kun se alkaa käyttäytyä noin fiksusti....

Juoksutettiin poni suoralla ja ympyrällä, ontui oikeaa takajalkaa 1/5. Aloitettiin kuvaamalla, ja kuvista ei löytynyt tälläkään kertaa mitään. Jatkettiin ultraamalla jalan turvonnut kohta ja tittididii: jännevammahan se siellä. Eläinlääkäri taisi huomata ilmeestäni masennuksen ja kauhun, ja totesi heti että hei, ei tää ole maailman loppu. Mä mietin sillä hetkellä vaan sitä, että tässäkö meidän treeni-ura nyt sitten oli.

Diagnoosina siis oikean takajalan ojentajajännevamma, laajuudeltaan n.20%. ELL totesi, että ojentajajännevamma on hankosidettä tai koukistajaa parempi vaihtoehto, ja tarpeeksi pitkän saikun jälkeen ei haittaa rankkaakaan treeniä tai kisakäyttöä, eli oletettavasti poni tulee täysin kuntoon. Tällaiset jännevammat ovat lähes aina traumaperäisiä, ja Warekin on tämän saanut aiheutettua tarhassa ollessaan.

Nyt sitten onkin pitkä sairasloma edessä, hyvällä tuurilla jalka on kunnossa 3-4 kk kuluttua. Kontrolliultra on 2kk kuluttua, siihen asti pidetään poni levossa / kävelytyksellä ja jalkaa kylmätään ahkerasti. Ja niin, toivotaan parasta.

Samalla tarkistettiin myös tosiaan hampaat, ja viimeksi löydetyissä suurentuneissa hammasraoissa ei ollut muutoksia. Jatkossa siis tarkastus puolen vuoden välein. Suun tarkastuksessa löytyi kuitenkin tuore hammaslohkeama, johon Ware sai oriprim- ja metacamkuurit.

Olen viimeiset kaksi päivää pyöritellyt ajatuksia laidasta laitaan, ja miettinyt pitäisikö tässä kohtaa Ware yrittää vielä astuttaa. Tämän päivän aikana kuitenkin päätin, että ei. Me hoidetaan tuo vamma mahdollisimman hyvin, ja toivotaan, että W pääsee takaisin treeniin tämän vuoden puolella.

Ei ihan huippufiilikset, mutta niillä korteilla pelataan, mitä on jaettu.....

#9: Tilannekatsaus

Pikainen päivitys näin kännykällä meidän tilanteeseen. Ware sai epämääräisen epäpuhtautensa takia 3 pv metacamia, jonka aikana oikean takajalan turvotus katosi. Liikkuminen on silti epämääräistä eikä kengittäjä aikaan toistaiseksi paisettakaan löytänyt.

Varasin sitten klinikan, ja mennään tiistaina 18.8 taas katsomaan mikä mättää. Samalla nyt sitten tarkastetaan hampaat, ja katsotaan tarviiko niille tehdä jotain.

Peukut pystyyn ettei nyt löydy mitään isompaa vikaa, vaan päästäisiin jatkamaan pian treenejä!

Mussutustauko ❤

Treenejä sipen kanssa tällä viikolla :)

Lisää sipetreeniä! 

#8: Huonoa tuuria jälleen.

Hah, juuri edellisessä postauksessa pääsin hehkuttamaan kuinka super Ware on nyt ollut, ja ottanut harppauksia eteenpäin, niin johan saatiin takapakkia taas ihan huolella.

Warella oli raspaus, jossa selvisi, että sillä on diastema useiden (3-4) hampaan välissä. Diastema siis käsittääkseni suomenkielellä sanottuna tarkoittaa "laajentunutta hammasrakoa", joka tietenkin aiheuttaa ongelmia, sillä rehu jää hammasrakoon ja voi täten aiheuttaa tulehduksia. Nyt tulehduksia ei onneksi löytynyt, ja mitään suurempaa sanottavaa ei suussa muuten ollut, joten hoito-ohjeena on huuhdella neidin suuta päivittäin ja syyskuussa viimeistään käydään klinikalla tsekkaamassa tilanne. Jos suu näyttää kurjalle, puhdistetaan ja paikataan nämä raot silloin.

Niin mun tuuria, vaikka olen yli-hysteerisenä raspauttanut Waren kaksi kertaa vuodessa.... Kummallista, ettei tätä ole aiemmin kukaan havainnut!

Päästiin sitten tästä ongelmasta, ja sain psyykattua itseäni, että ei tuo haittaa, hoidetaan kuntoon. Nyt sitten vkloppuna sain viestiä Mysiltä, että W ei ole ihan kunnossa. Maanantaina sitten kotiuduin Joensuun kuninkuusraveista takaisin kotiin, ja johan W arkoo oikeaa takajalkaa. Ei paljon, mutta ei se puhdaskaan ole. Jalassa on pieni turvonnut kohta kintereen alapuolella, ja nyt sitten ELL:n käskyn mukaan kylmätään ja katsotaan viikko mihin suuntaan menee. Jos edelleen viikon päästä ep, mennään sitten TAAS klinikalle.

Ei naurata. Pitäis muistaa, että lomailu on hevosenomistajilta kielletty, ja ei kannata iloita hevosen kehityksestä, koska aina tulee yksi askel eteen ja kaksi taakse....