#16: 5 kuvaa miksi valita issikka ;)

Ei niin vakavasti... ;) Mut kyllä noi on niin mainioita otuksia! Palataan tähän ja pariin muuhun aiheeseen lähi-aikoina!

#15: Kontrolli

Perjantaina oli meidän ensimmäinen kontrolli, ja saatiin hyviä uutisia. Vamma paranee aikataulussa ja nyt jatketaan kuntoutusta samaan malliin; lisätään käyntiä pikku hiljaa niin, että päivittäin kävellään tunti. Kuukauden kuluttua päästään sitten jo ottamaan myös vähän ravia ja 6 viikon päästä ultrataan jalka uudelleen. Hyvällä tuurilla palaillaan täyteen treeniin marraskuun lopulla tai joulukuun alussa!

Kovasti alkaa oma pää hajoilla kun Ware on pois pelistä. Toki treenaillaan Sipen kanssa (josta muuten tulossa omaa postausta). Ware sen sijaan ottaa loman hyvin ja on yllättänyt sekä minut että Mysin rauhallisella olemuksellaan. No, vielä ehtii tilanne muuttua...

#14: Melkeen kun lomalla.

Niin, mä tosiaan pidin tässä syyskuussa ns. lomaa pari viikkoa, joten selitän blogin hiljaiseloa sillä. Nyt tänään palailin kuitenkin todellisuuteen kun koulu alkoi ja näin arki taas rullaa.

Ware on nyt saikuttanut 6 vk. Ollaan kävelytetty viimeiset 3 vk sitä selästä ja lisätty kävelytyksen määrää aina 5 min joka viikko. Tällä viikolla saadaankin kävellä jo 25 minuuttia. Kontrolli meillä on nyt tässä parin viikon sisään ja mä niin toivon että saisin vihdoin hyviä uutisia!

Oma ratsastaminen on kyllä kärsinyt wn saikun aikana. Onneksi käytössä on ihana Sipe, ettei rutiinit ihan pääse katoamaan. <3

Räpsin yks päivä neidistä kuvia kun oltiin kävelty maasta kentällä. On se pöhkö  <3

Lomamatkalla Pärnussa. Kaverini nähtyä Waren nimen hiekkaan kirjoitettuna hän totesi että normaalia olisi ollut rustata tuohon poikaystäväni nimi.... Höpö höpö ;)

#13: Puhelimen tyhjennystä ja "lomalle" jatilaan!

Kun mun työharjoittelu tuli loppuun, alkoi muutaman viikon kestävä "loma". Tänään perjantaina sitten tulin Mäntsälään ja huomisesta alkaen jään muutamaksi päiväksi jatilaan viettämään aikaa. Tarkoitus on että olen ainakin muutaman päivän, eli lähden Turkua kohti varmaan vasta tiistaina.

Tänään menin rohkeasti Riikan valmennukseen Sierralla, joka siis toimii Jatilassa ihan tuntihevosena. Mitään kaunistelematta valmennus oli melko kaamea kokemus, mutta jatketaan nyt sierran kanssa yhteistyötä ainakin muutaman päivän ajan.

Alkuun muutama kuva sierrasta tämän päivän valmennuksesta ja sen jälkeen vanhempi julkaisemattomia kuvia puhelimestani.

Sierralla 4.9.2015

Sierralla 4.9.2015

Sierralla 4.9.2015

Sipestä erittäin issikkamainen kuva viime viikolta ;)

Murut syö yhdessä 4.9.2015 <3

Kesän alusta, Sipe on style! 

<3 Ikävä jo wn selkään ja saikkua takana vasta 3 viikkoa :(

#12: Työharjoittelu paketissa!

Kuten osa tietääkin, opiskeluihini Mustialassa kuuluu myös työharjoittelu ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden välissä. Kun lähdin etsimään sopivaa harjoittelupaikkaa, halusin löytää paikan, johon on Turusta sopiva ajomatka, ja laadukkaat puitteet ja sopivasti asiakaskuntaa. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, joten halusin ehdottomasti vähän "isommalle" tallille.

Aloitin sitten helmikuun lopussa Ruskon Ratsastuskeskuksella hommat, joita kesti tähän päivään saakka. Tein toukokuun alkuun lähinnä viikonloppuisin iltatalleja, ja toukokuusta tähän päivään olen tehnyt sitten sekä aamua että iltaa, niin, että tänään on 750 työtuntia täynnä! Jes!

Joku kysyi että mitä olet sitten kesän aikana oppinut?

1. Mieleeni muistui, että tallityöntekijöitä arvostetaan aivan liian vähän. Työ on fyysisesti rankkaa ja heikosti palkattua, joten itse lupaan jatkossa kiittää hevostani hoitavia henkilöitä enemmän.

2. Kaikki lapset, joiden vanhemmat mahdollistavat lajin laadukkaan harrastamisen, eivät ole ylimielisiä tai lellittyjä.

3. Kun teet tallitöitä, toivot että työpäiväsi ovat poutapäiviä ja vapailla sataa. (Loimitus, märät kengät, sadevaatteet, säikkyvät hevoset.....)

4. Käytä niitä hanskoja kun talutat (vieraita) hevosia. Tai katso peiliin, kun valitat, että sormet on rakoilla.

5. Ole kiva, mutta älä liian kiva. Siitä seuraa ongelmia.

6. Alkeistuntien pito ahdistaa mua, edelleen.

7. On olemassa talleja, joissa puhalletaan yhteen hiileen normaalia enemmän.

8. Toimivat työvälineet/koneet helpottavat kummasti työntekoa. On myös tosi kiva, kun lantala pursua, vaan on kohtuullisen tyhjä.

9. Olen enemmän tiimipelaaja kun yksin tekijä. Juttuseura työn ohessa ei oo pahitteeksi.

10, Vaikka hevoset ja hevosala on "mun juttu", tallityö ei ole se, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työnäni. Edelleenkään.

Harjottelu meni loppuen lopuksi tosi nopeasti. Olen todella iloinen siitä, että tutustuin kesän aikana uusiin ihmisiin. Erityisesti tallin "nuorisoa" tulee ikävä, sillä näillä lapsilla/junnuilla on asenne kohdallaan, ja uskon, että he pääsevät vielä pitkälle tämän lajin parissa.

Nyt vietän muutaman viikon "lomaa", eli käyn tekemässä vain muutaman grillivuoron, jonka jälkeen palaan koulun penkille. Ensi viikon aikana on tulossa postausta mm. Sipestä, jonka kanssa matkamme pitkästä aikaa valmennukseen keskiviikkona.

#11: 7 vuotta yhteiseloa.

Tänään, 22.8.2015, tulee meille täyteen yhteistä taivalta 7 vuotta <3 

Vuonna 2008 halusin oman hevosen. Halusin oman, koska halusin hypätä, kilpailla ja valmentautua. Ajattelin, että oma hevonen mahdollistaa kaiken ja kehittää mua ratsastajana. On se mahdollistanutkin paljon, mutta ennen kaikkea tuosta rumasta ankanpoikasesta on tullut mun elämäni hevonen, josta en luovu ikinä. Se on mulle perheenjäsen ja niin rakas. 

Kasasin tähän postaukseen muutaman kuvan meidän ensimmäisestä vuodesta 2008-2009. Ratsastuskuvia löytyy tosi nihkeästi, koska Warehan saikkuili syksyllä 2008 jo melkoisesti. Lupaan kaivella paremmalla ajalla arkistoja, ja tehdä vielä erikseen postauksen, johon liitän enemmänkin kuvia meidän "menneisyydestä". Näihin kuviin on hyvä palata, ja muistaa, mistä on joskus lähdetty. Varsinkin nyt, kun poni on taas pitkään poissa käytöstä, ja tuntuu, että kaikki menee vaan pieleen. Nämä kuvat muistuttaa siitä, mitä ollaan yhdessä jo saavutettu.

Ensimmäisiä pusukuvia ponin kanssa. Talvi 2008 <3

Kaunis Ware :D Syksy 2008. 

Ponin kanssa Eholla 2008-2009 talvella.

Ensimmäinen talvi 2008.

Koeratsastus elokuu 2008.

Koeratsastus elokuu 2008.

Talvi 2008-2009. Mun lisäksi kyydissä veljeni :)

Irtohypytys Ehon tallilla. Talvi 2008-2009.

Muruliponi. Syksy 2008.

Warpula <3 Syksy 2008.

Meidän eka joulu :) Vuosi 2008.

#10: Ja niin se sitten kosahti.

Ennen varsinaisen postauksen aloittamista haluan sanoa kiitoksen Delilalle, joka ystävällisesti kehitteli meille vähän pirteämmän ulkoasun. <3

Oli kai se odotettavissa, ettei hyvä tuuri jatku kovin kauan.

Käytiin tiistaina Hippomedissa klinikalla. Ware meni aamulla koppiin kivasti liinalla avustaen, eikä lastaus kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa. Olin tyytyväinen, koska homma ei mennyt tappeluksi ja saatiin lähteä ajelemaan ajoissa.

Hippomedissa W käyttäytyi fiksusti, jopa hoitotoimenpiteiden ajan. Pistäminen vähän jännitti, mutta tällä kertaa sekin meni aiempia kertoja helpommin. Mun ponista taitaa tulla vanha, kun se alkaa käyttäytyä noin fiksusti....

Juoksutettiin poni suoralla ja ympyrällä, ontui oikeaa takajalkaa 1/5. Aloitettiin kuvaamalla, ja kuvista ei löytynyt tälläkään kertaa mitään. Jatkettiin ultraamalla jalan turvonnut kohta ja tittididii: jännevammahan se siellä. Eläinlääkäri taisi huomata ilmeestäni masennuksen ja kauhun, ja totesi heti että hei, ei tää ole maailman loppu. Mä mietin sillä hetkellä vaan sitä, että tässäkö meidän treeni-ura nyt sitten oli.

Diagnoosina siis oikean takajalan ojentajajännevamma, laajuudeltaan n.20%. ELL totesi, että ojentajajännevamma on hankosidettä tai koukistajaa parempi vaihtoehto, ja tarpeeksi pitkän saikun jälkeen ei haittaa rankkaakaan treeniä tai kisakäyttöä, eli oletettavasti poni tulee täysin kuntoon. Tällaiset jännevammat ovat lähes aina traumaperäisiä, ja Warekin on tämän saanut aiheutettua tarhassa ollessaan.

Nyt sitten onkin pitkä sairasloma edessä, hyvällä tuurilla jalka on kunnossa 3-4 kk kuluttua. Kontrolliultra on 2kk kuluttua, siihen asti pidetään poni levossa / kävelytyksellä ja jalkaa kylmätään ahkerasti. Ja niin, toivotaan parasta.

Samalla tarkistettiin myös tosiaan hampaat, ja viimeksi löydetyissä suurentuneissa hammasraoissa ei ollut muutoksia. Jatkossa siis tarkastus puolen vuoden välein. Suun tarkastuksessa löytyi kuitenkin tuore hammaslohkeama, johon Ware sai oriprim- ja metacamkuurit.

Olen viimeiset kaksi päivää pyöritellyt ajatuksia laidasta laitaan, ja miettinyt pitäisikö tässä kohtaa Ware yrittää vielä astuttaa. Tämän päivän aikana kuitenkin päätin, että ei. Me hoidetaan tuo vamma mahdollisimman hyvin, ja toivotaan, että W pääsee takaisin treeniin tämän vuoden puolella.

Ei ihan huippufiilikset, mutta niillä korteilla pelataan, mitä on jaettu.....

#9: Tilannekatsaus

Pikainen päivitys näin kännykällä meidän tilanteeseen. Ware sai epämääräisen epäpuhtautensa takia 3 pv metacamia, jonka aikana oikean takajalan turvotus katosi. Liikkuminen on silti epämääräistä eikä kengittäjä aikaan toistaiseksi paisettakaan löytänyt.

Varasin sitten klinikan, ja mennään tiistaina 18.8 taas katsomaan mikä mättää. Samalla nyt sitten tarkastetaan hampaat, ja katsotaan tarviiko niille tehdä jotain.

Peukut pystyyn ettei nyt löydy mitään isompaa vikaa, vaan päästäisiin jatkamaan pian treenejä!

Mussutustauko ❤

Treenejä sipen kanssa tällä viikolla :)

Lisää sipetreeniä! 

#8: Huonoa tuuria jälleen.

Hah, juuri edellisessä postauksessa pääsin hehkuttamaan kuinka super Ware on nyt ollut, ja ottanut harppauksia eteenpäin, niin johan saatiin takapakkia taas ihan huolella.

Warella oli raspaus, jossa selvisi, että sillä on diastema useiden (3-4) hampaan välissä. Diastema siis käsittääkseni suomenkielellä sanottuna tarkoittaa "laajentunutta hammasrakoa", joka tietenkin aiheuttaa ongelmia, sillä rehu jää hammasrakoon ja voi täten aiheuttaa tulehduksia. Nyt tulehduksia ei onneksi löytynyt, ja mitään suurempaa sanottavaa ei suussa muuten ollut, joten hoito-ohjeena on huuhdella neidin suuta päivittäin ja syyskuussa viimeistään käydään klinikalla tsekkaamassa tilanne. Jos suu näyttää kurjalle, puhdistetaan ja paikataan nämä raot silloin.

Niin mun tuuria, vaikka olen yli-hysteerisenä raspauttanut Waren kaksi kertaa vuodessa.... Kummallista, ettei tätä ole aiemmin kukaan havainnut!

Päästiin sitten tästä ongelmasta, ja sain psyykattua itseäni, että ei tuo haittaa, hoidetaan kuntoon. Nyt sitten vkloppuna sain viestiä Mysiltä, että W ei ole ihan kunnossa. Maanantaina sitten kotiuduin Joensuun kuninkuusraveista takaisin kotiin, ja johan W arkoo oikeaa takajalkaa. Ei paljon, mutta ei se puhdaskaan ole. Jalassa on pieni turvonnut kohta kintereen alapuolella, ja nyt sitten ELL:n käskyn mukaan kylmätään ja katsotaan viikko mihin suuntaan menee. Jos edelleen viikon päästä ep, mennään sitten TAAS klinikalle.

Ei naurata. Pitäis muistaa, että lomailu on hevosenomistajilta kielletty, ja ei kannata iloita hevosen kehityksestä, koska aina tulee yksi askel eteen ja kaksi taakse....

#7: Lisää matskua treenireissusta.

Oltiin tosiaan koko viime viikonloppu Jatilassa. Lauantaina sitten oli toinen kouluvalmennus, jossa teimme pääasiassa "sulkuja" laukassa, ja töitä pituushalkaisijalla laukka-käynti-laukka -siirtymisten parissa. Ware oli lauantaina aavistuksen väsynyt ja sen takia vähän voimaton, mutta tsemppasi hyvin koko valmennuksen.

Sunnuntaina ennen Turkuun lähtöä päätin, että käytän tilaisuuden hyväksi ja otan jokusen hypyn Warella. Ystäväni Emmi oli meitä moikkaamassa, ja auttoi kantamaan esteet ja neuvoi minua sitten koko treenin ajan. Oli kyllä kiva saada apua estetreeniinkin, vaikka ei esteet se meidän ykköslaji olekaan.

Ware kävi esteillä pitkästä aikaa melko kuumana, ja sain tehdä töitä ettei meno mennyt liian villiksi. Laitettiin tarkoituksella pari erikoisestettä, sillä halusin varmistaa, ettei estetauko ole tehnyt tammasta arempaa. No eihän se ollut, ei pienentäkään kyttäystä mihinkään suuntaan! Olin kyllä todella tyytyväinen Wareen estetreenin jälkeen, ja päätin, että välillä täytyy kyllä meidän molempien päästä hyppäämään, koska kivaa oli! Kiitos Emmille avusta!

Postauksen kuvat jälleen ottanut ihanista ihanin Milja Mäkinen. 

#6: Treenireissua jälleen!

"Teet taas kaikkes sen eteen vaikka välillä se vaikeeks taas menee" 

Lähdettiin mun vapaa viikonlopun kunniaksi Jatilaan Waren kanssa. Sovittiin Riikan kanssa valmennukset perjantai-illalle sekä lauantaille, sunnuntaina sitten ajeltaisiin takaisin Turkuun.

Ensinnäkin on pakko ylistää tätä meidän lastausta nyt! Ne, jotka meidän menoa ovat lähemmin seuranneet, tietävät ettei tuon neidin lastaaminen ole aina niin helppoa... Tai ei oikeastaan ikinä. Nyt kuitenkin ollaan reissattu vähän normaalia enemmän, ja ensimmäisiä kertoja moniin vuosiin lastaus sujuu ihan kohtuullisesti. Koppi aidan viereen, liina ylös ja poni kävelee ilman taistelua sisään! Jes! Ja huolimatta perjantain melko hiostavasta ilmasta poni ei ollut yhtään hikinen kun saavuimme perille. Ehkä tää alkaa pikku hiljaa nyt sujumaan!

Perjantaina Ware oli melko energinen kahden vapaapäivän jälkeen. Meillä oli siis kengitys keskiviikkona, ja koska kengityksessä tehtiin melko isoja muutoksia, Ware piti keskiviikkona vapaapäivän ja torstaina sitten vain käveli puolisen tuntia. Päätettiin sitten perjantaina Riikan kanssa että "otetaan energisyydestä hyöty irti" ja tehtiin vähän keskiaskellajeja. Pikaisen verkan jälkeen Riikka totesi, että poni liikkuu nyt huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten, ja päästiin nopeasti ihan hommiin.

Verkasta. 

Verkasta.

Aloitettiin sitten tekemällä keskiraveja pitkillä sivuilla. Warelle nämä ovat melko mieluisia, joten suurempaa patistusta poni ei vaatinut. Tärkeintä oli vahtia, että Ware pysyy etuosastaan kevyenä eikä lähde painumaan liian matalalle niskalle tai muutu etupainoiseksi. Lisäksi kiinnitimme huomiota siirtymisiin, sillä niissä meille tulee vielä melko paljon rikkoja. Ware teki töitä todella hyvällä asenteella ja saimme todella hyviä pätkiä. Lisää voimaa vaan, niin nää on ihan meidän juttu!

Tehtiin myös harjoitusta, jossa ratsastimme pitkillä sivuilla keskilaukkaa, ja käänsimme "V:n" mallisesti lyhyelle sivulle, jossa tehtiin puolikas voltti, jossa oli ideana koota laukkaa reilusti. Keskilaukat sujuivat yllättävän kivuttomasti, mutta siirtymisissä meillä on vielä reilusti tekemistä. Waren pitää tulla pidätteestä takaisin niin, että takaosa pysyy mukana ja etuosa kevyenä. Tähän sitten keskitytään nyt kotonakin.

Kokonaisuudessaan poni pisti kyllä parastaan. Se on uskomaton tunne, kun oma hevonen oikeasti antaa itsestään kaiken peliin. On se vaan mamman muru <3

Kaikista kuvista ISO kiitos "hovikuvaajalleni" Milja Mäkiselle.